Älä kokeile tätä kotona – ikinä

Pyhäinpäivän kunniaksi kiskaisin niskaani vähän kestävämmän hirviönaamarin. Tarinan opetus on hyvin yksinkertainen: älä tee kuten minä, vaan kuten sanon.

Facebookissa edesottamuksiani seuraavat tietävätkin viikonloppuna iskeneestä allergiakohtauksestani. Tein ehkä typerimmän amatöörivirheen, jonka vain voi: testasin uutta tuotetta suoraan kasvoihin. Pahimpia allergiaoireita on nyt kestänyt komisen päivää.

Oireet alkoivat torstaina illalla poltteluna, mutta tuntuivat laantuneen perjantaiaamuun mennessä. Poskessa ja ohimolla oli hieman punoitusta, mutta koska kasvoissani on aina jotain vikaa, en kiinnittänyt siihen suurempaa huomiota. Perjantaina illalla kutina ja punoitus räjäyttivät pankin. Lauantaiaamuun mennessä olin helakanpunainen, turvoksissa ja yltäpäältä märkivissä näppylöissä.

Lauantaina sain naapurilta ensiavuksi allergialääkettä – pyhäinpäivänähän kaikki apteekit 10 kilometrin säteellä olivat kiinni. Eikä ihan tehnyt mieli lähteä ulos säikyttelemään lapsia. Tänään aamulla kävin lääkärissä, joka ei uskaltanut raskauden vuoksi määrätä minulle muuta kuin lisää "ihan tavallista" allergialääkettä, jotain "rauhoittavaa perusvoidetta" ja lepoa. Niin ja "särkylääkettä, jos ihoa kovasti polttaa". Kotiin päästyäni nappasin pillerin ja kuorrutin itseni Bepanthenin Anti-Exemillä.

Turvotus on onneksi kadonnut. Poltteluakin tuntuu enää vain toisessa poskessa. Näppylöitä on edelleen joka puolella. Olen kertakaikkisen vastenmielisen näköinen, mutta ainakaan kipu ei ole enää niin kovaa kuin viikonloppuna. Ehkä saan ensi yönä jo nukuttua :)

Voide, jota kokeilin, oli L´orealin Youth Code Luminosity. Lähetin luonnollisesti postia reaktiosta kyseisen merkin Suomen asiakaspalveluun. Kysyin samalla myös tarkempaa tuoteselostetta.

Vastaanotto oli asiallinen, mutta ehkä aavistuksen kauhistunut. Ajattelin kauhistuttaa heitä vielä lisää lähettämällä saman kuvan, joka on tämän viestin lopussa. Siinä ei tosin näy enää turvotusta ja pahin vaihe on muutenkin ohi. En viitsi julkaista kuvaa, jonka otin lauantaina, jolloin olin todella pahan näköinen.

Sain vastauksena pitkän listan kysymyksiä, joihin he halusivat, että vastaan. Ensinnäkin he kysyivät vointiani, mikä tuntui oikeasti ihan kivalta siinä kohtaa. Tosin en ole minkään pyhän raivon partaalla, vaikka tällaista ei pitäisikään tapahtua. Kovasti asiakaspalvelukin vakuutteli, että ihotautilääkärien testaamasta tuotteesta on kyse. En ole koskaan ymmärtänyt, mitä se käytännössä tarkoittaa ja sehän ei ole mikään takuu yhtään mistään. He pyysivät tuotteen eräkoodia, jota minulla ei tietenkään enää ollut. Näytepakkauksen jämät jäivät Vaasaan hotellihuoneen roskapönttöön. Samassa viestissä he kysyivät ikää, käyttämiäni lääkkeitä, muita kosmetiikkatuotteita ja tarkempia tietoja oireista. Itse en vielä saanut pyytämiäni tietoja, mutta ainakin sain sen kuvan, että asiaa selvitetään. Seuraavaa vastausta odotellessa...

Mitä tästä sitten opimme?

Älkää ystävät rakkaat ikinä kokeilko mitään uutta tuotetta ensimmäiseksi suoraan kasvoille. Voin kertoa, että kukaan teistä ei halua kokeilla, miltä tällainen allergiakohtaus tuntuu.

Niin ja pitäkäähän peukkuja pystyssä, että tämä menee ohi – pian. 

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Kuvausten jälkeen

Nyt se on sitten ohi.

Tapaaminen kuvaajan ja muun kuvausväen kanssa oli sovittu ravintola Kaisaniemeen. Alkuun sain takahuoneessa kupin teetä ja kuvaaja Anna näytti minulle aiemmin otettuja kuvia mm. ex-missi Sara Siepistä ja Anne Kukkohovista. Meikittömyys ei pistänyt juuri silmään. Kuvissa oli paljon liikettä ja syksyisiä värejä.

Stylisti valitsi minulle ensin kiiltävän punamustan pitkähihaisen oman mekkoni päälle. Se vaihtui pian sinikirjavaan duffelitakkiin, jonka suuren hupun vedin päähän. Tukalleni ei tehty mitään - stylisti tykkäsi kiharoista, joita minulle tulee etenkin kostealla ilmalla. Olin siis kuvissa ihan omana luonnollisena itsenäni.

Alunperin oli tarkoitus kuvata kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta kaatosade teki aikomuksen tyhjäksi.  Kuvasimme sisällä ravintolassa elävää puunrunkoa vasten.

Vaikka kuvaaja sanoi jo ensimmäisen parin minuutin jälkeen: "Se kuva on tässä". Otettiin silti lisää. Kuvistani tuli hyvin erilaisia kuin niistä, jotka kuvaaja näytti minulle etukäteen. Ne olivat paljon synkempiä ja rauhallisia, melkeinpä staattisia - vaikka valokuvan kutsuminen staattiseksi onkin vähän tautologista. Minusta ahdistus näkyi kuvista selkeästi. Itse kuvaustilanne ei kuitenkaan ollut epämiellyttävä. Kaikki olivat todella mukavia ja puheliaita. Kaikki paitsi minä. Olin kerrankin ihan hiljaa.

Kaikki muut tuntuivat olevan hyvin innoissaan kuvista, mutta kun itse näin kuvani, meinasin iskeä pisteen koko touhulle. Iho oli epätasaisen värinen ja kalpea ja kiilsi, huulet sinersivät, silmänaluset olivat mustat... Sitten ajattelin, että ihan sama: kun tässä kumminkin ollaan, niin hoidetaan homma pois alta niin hyvin kuin mahdollista. Onnistuin hymyilemäänkin vähän. Jätin silti leveät hymyt ja sirkushypyt muille. Eikä kukaan onneksi halunnutkaan minun tekevän mitään muuta kuin seisovan ja katsovan kameraan. "Joskus se riittää", kuvaaja totesi.

Kävimme vielä nappaamassa muutaman kuvan pihalla vaahteran alla. Oksien alla oli aika vähän tilaa: kolme ihmistä, kolme sateenvarjoa ja paljon märkiä lehtiä. Koko touhuun meni kuitenkin vain puolisen tuntia.

Kun palasimme sisälle, kysyin saisinko nähdä kuvia. Anna ei halunnut näyttää niitä. En tiedä johtuiko se siitä, miten reagoin ensimmäiseen kertaan, sillä muille hän näytti kuviani. Hän sanoi, että haluaisi käsitellä ne valmiiksi ennen kuin näen ne, että pelästyisin muuten. Kasvojen ihoa ei käsitellä, mutta tausta ja värit kylläkin. Join vielä hetken teetä ja juttelin kuvausporukan kanssa.  Sitten pakkasin kamani ja lähdin kotiin.

Kuvaaja lupasi lähettää minulle valmiin kuvan tai kuvat sitten joskus. Vielä ei tiedä koska, sillä homma siirtyy nyt mainostoimiston hoteisiin. Jossain vaiheessa pitäisi olla haastattelu ja sitten kuvien ja haastatteluiden julkaisu jossain välissä.

Tarinoin taas, kun jotain tapahtuu :)

Fiiliksiä ennen kuvausta

Noin puolentoista tunnin päästä sitten kuvataan. Pitkästä aikaa. Ja täysin meikittä. Fiilikset voi pakata yhteen sanaan: ahdistaa.

Kuvaksissa on mukana vain stylisti ja valokuvaaja. Siinä ei ole mitään ahdistavaa. On mukava päästä tapaamaan uusia ihmisiä.

Mutta siinä on, että pian aika moni näkee minut juuri sellaisena kuin olen. Se painetaan vielä kansien väliinkin. Ja ripustetaan taidenäyttelyn seinälle - ei ehkä maksaisi vaivaa. Ei ainakaan siihen Anne Kukkohovin tms. kuvan viereen.

Ja nyt joku valopää marisee, että älä mussuta siellä, oliko pakko tunkea tuohonkin. Jep, kyllä oli. Välillä tekee kutaa tehdä juttuja, jotka ahdistaa ja joita ei ikimaailmassa haluaisi tehdä.


Sen, miksi ahdistaa, jätän kirjan haastatteluosuuteen. Avautumisen voi sitten lukea siitä kuvan vierestä.

Pitäkääpäs peukkuja!

PS. Päivitän kuvausten jälkeen lisää.

Ihan hapoissa

En ole aikoihin testannut mitään, joten päätin iskeä moiselle pisteen. Kävin kosmetologilla maanantaina. En ole käynyt kosmetologilla vuosiin, koska minusta on tuntunut turhalta haaskata rahaa epämääräisiin tai kivuliaisiin hoitoihin, joilla ei saa pysyviä tuloksia. Ja jos tästä mainitsee, saa kuulla, että ”ainakin 10 kertaa pitäisi käydä” tai ”kerran kuussa tämä on tehtävä, että tulokset pysyvät”. Joo, jokainen varmaankin ymmärtää yskän rivien välistäkin.

Kokeilin Aesthetico Medical Peeling -hoitoa. En valinnut sitä itse, vaan annoin helsinkiläisen day span kosmetologin määritellä ihotyyppini ja suositella hoitoa: rasvoittuva, mutta pintakuiva ja hajanaisesti pieniä epäpuhtauksia. Kosmetologi oli parikymppinen rauhallinen ja ammattitaitoisen tuntuinen virolaisnainen, joka toivotti jämäkästi käsipäivää.

Kosmetologi kertoi jokaisen työvaiheen edetessä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja kyseli ihonhoitorutiineistani ja käyttämistäni tuotteista. Minä makasin silmät kiinni, joten olisin varmasti joutunut paniikkiin ilman höpötystä. Ulkona ohi rämistelleet ratikat ja hoitotilan mukamas rauhoittava folk-lällätys eivät yhtään auttaneet asiaa. Silti kosmetologilla oli miellyttävämpää kuin kampaajalla: ei tarvinnut istua kirkkaankellertävien valojen alla katselemassa omaa naamaa 1,5 tuntia. Lisäksi oli jotain keskusteltavaa! En osaa puhua hiuksista, mutta ihonhoidosta juttua riittää.

Hoitoon kuului meikin poisto, alkupuhdistus, salisyylihappo, hapon neutralointi, kosteuttava naamio, silmänympärys- ja yövoide sekä hieronta. Happo poltteli hieman nenänpieliä, muttei tuntunut syövyttävän luita ja ytimiä. Neutralointigeeli sen sijaan oli kaameaa. Happo ei nimittäin lähde kasvoilta pelkällä vedellä. Kosmetologi hieroi geeliä tuhdin kerroksen nassulle ja kaulalle. Koska olin makuuasennossa, geeliä valui nenään jokaisella henkäisyllä. Huulillakin oli paksu kerros geeliä, joten hengittäminen (tai puhuminen) sitä kautta ei luonnistunut. Tuntui kuin olisin ollut hukkumaisillani! Onneksi kosmetologi huomasi tukalan tilani ja pyyhkäisi suurimmat tukkeet pois. Geeliä oli myös silmäluomilla, vaikka happoa ei laitettu lähellekään silmänympärysihoa. Tunsin paniikin hiipivän, kun tajusin, etten voinut avata silmiäni. Geeliä oli silmissä vielä hoidon päätyttyäkin ja yritin itse läästiä sitä pois. Geelin jälkeen sain torkkua kasvonaamion suojissa ja lopuksi paksun kerroksen yövoidetta, johon hiukseni tarttuvat ikävästi, kun kävelin mojovan viiman siivittämänä ja 98 euroa kevyempänä Robalta Kamppiin. Kosmetologi antoi mukaani pari näytepakkausta sävyttävää aurinkovoidetta ja käski käyttää sitä viikon. Sain mukaani myös näytteen kosteuttavasta naamiosta ja ohjeen kuoria ja naamioida iho, jos jokin kohta alkaa hilseillä.

No, entäs tulokset? Tiistaiaamuna näytin mielestäni tavallista freesimmältä. Iho oli kirkas. Kun sain aurinkovoiteen ja meikin nassulle, huomasin kuitenkin edelleen pintakuivuuden. Päivän mittaan otsan, poskien ja leuan iho alkoi tuntua kireältä ja kuivalta. Illalla leukaan ja otsaan oli puhjennut muutama finni. Samoin tänä aamuna. Nyt iho tuntuu ujosti hilseilevän. Iho tuntuu kuitenkin edelleen puhtaammalta kuin pitkään aikaan.

Entä menenkö toiste? En samaan hoitoon. Olen jo varannut marraskuulle toisenlaisen kasvohoidon toisesta hoitolasta. Minua kiinnostaisi myös kokeilla ultraäänipuhdistusta.

Ja lopuksi, suosittelisinko? Paha kysymys. Aestheticosta on myös versio ikääntyneelle iholle. Kuvittelisin happohoidon sopivan paremmin juonteiden häivyttämiseen. Jos kuitenkin vertaan hoitoa mekaaniseen ihonpuhdistukseen, pidin tästä tuhannesti enemmän. Täysi mekaaninen ihonpuhdistus rasittaa ja rikkoo ihoa, tekee ihmisestä 2-3 päiväksi kammottavan näköisen eikä lopulta ratkaise mitään. Sitä paisti teen sen itse kivuttomammin. Rasvaisemmalle iholle, jolla ei ole valtavasti epäpuhtauksia, Aesthetico voisi sopia. Se tuntuu myös sopivan herkälle iholle, vaikka happo rajulta kuulostaakin. Ensimmäisellä hoitokerralla happoa laitetaan kuitenkin vain pieninä pitoisuuksina muutamiksi minuuteiksi. Sekaiholle Aestetico ei mielestäni sopinut, koska vaikka sen oli tarkoitus poistaa pintakuivuutta, kosteuttaa ja rauhoittaa, vain viimeisenä mainittu näyttää toteutuneen jollain tasolla. Toki pitäisi varmaan käydä se 5-10 kertaa… Mutta tällä kertaa passaan.

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Vielä kerran kameran eteen

Olen mukana Joutsenmerkin luonnollisesta kauneudesta kertovan kirjan ja taidenäyttelyn kuvauksissa. Minun pitäisi kertoa ja näyttää, mitä meikittömyys (käsi ylös, joka on viimeksi nähnyt minut täysin meikittä!), luonnollinen kauneus ja ympäristöystävällisyys minulle merkitsevät. Täytyy myöntää, että haluaisin olla vielä nykyistäkin "luonnollisempi". Mutta olen kuitenkin tapojeni ja länsimaisen kauneuskäsityksen orja siinä, missä ihan kaikki muutkin. Sitä paitsi meikkaaminen on minulle myös yksi itseilmaisun kanava.

Minulla, kuten moni teistä rakkaista lukijoistani tietää, on ristiriitainen ja kieroutunutkin suhde omaan ulkonäkööni. En silti aio friikata, vaan hoidan homman kotiin. Onneksi saan myös sanoa jotain eikä tarvitse vain yrittää näyttää nätiltä: en enää suostuisi mihinkään, mikä vaatisi olemaan hiljaa ja paikallaan - hammaslääkäriä ei lasketa.

Kuvaukset ovat hieman yli viikon päästä Kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Hiukset puleerataan ja tyttö stailataan kaulasta varpaisiin. Nassu menee kuviin ihan omana karuna itsenään. Rehellisesti sanottuna jännittää olla samassa kirjassa kaikkien annekukkohovien kanssa. Tosin olen minä joskus seissyt bikineissä satapäisen yleisön edessä yhdeksän itseäni 10 kiloa hoikemman typykän kanssa, joten mitäpä sitä turhaa draamaa ja sydämentykytyksiä järjestämään.

Kaikesta itseironiasta ja sarkasmista huolimatta tämä on minusta erittäin kutkuttavaa. Odotan innolla kuvauspäivää ja haastattelua! Ja lupaan raportoida ;)

<3: Sarita

Mitä tapahtui vihreälle huulipunalle

Aamuisella työmatkallani vastapäiselle metropenkille istahti kuvitteellisesta 80-luvun glamäripoppoosta karannut nuori mies. Kaverilla oli sinisiä hiuslisäkkeitä, kolmea eri väristä ja pahasti lohkeillutta kynsilakkaa ja voimakas, kimmeltävä silmämeikki. Hän torkkui koko metromatkan, joten sain rauhassa pällistellä ja miettiä.

Alakouluikäisenä ostin kesäreissulta Uudestakaupungista myrkynvihreän huulipunan. Kaverini taisi ostaa samanlaisen oranssin. En koskaan nähnyt hänen käyttävän sitä, mutta minä käytin omaani. Sain toki koulussa kuulla erinomaisen kekseliäitä loukkauksia, mutta koska olin tottunut siihen, käytin huulipunan loppuun. Tai noh lähes loppuun. Se liiskautui ennen aikojaa.

Sain joskus harvoin kutsun kotibileisiin, joten silloin piti laittautua erityisen hienosti. Halusin kimaltaa kuin Music TV:n popparit, mutta mitään ortodoksista ei ollut tarjolla. Siispä turvauduin askarteluun tarkoitettuun hileliimaan, jota sipaisin reilulla otteella kulmaluille. Illan myötä ihoa alkoi vähän kiristää, mutta ainakin kimalsin kuin joulutähti.

Kun minulta loppui meikkivoide, tein itse lisää, koska en voinut ostella mitä halusin milloin halusin. Resepti kuului jotakuinkin näin: kevyeen ja voidemaiseen kasvo- tai käsivoiteeseen sekaan murskattua kivipuuteria tai irtopuuteria. Joukkoon vielä turaus punaisuutta torjuvaa voidetta. Voilá mikstuura valmis!

90-luvun alakoululaisella ei ollut voideluomiväreistä tietoakaan, joten ostin halpahallista kultaisen huulipunan ja sivelin sitä luomille. Se pysyi yllättävän hyvin. Myöhemmin ostin samanlaisen hopeisen.

Äiti katsoi touhua kieroon, muttei koskaan sanonut mitään. Muutama muu aikuinen käski pestä naaman maalista. episodi Vihreän Huulipunan jälkeen luokkakaveri yritti opettaa minua meikkaamaan ”oikein” ja nätisti. Olen iloinen, ettei minua kiinnostanut.

Oli paljon palkitsevampaa oppia kaikki kantapään kautta. Tosin glämäripoika sai minut ajattelemaan, että opin läksyni ehkä liiankin hyvin. Mietin, mitä oikein tapahtui tytölle, jota ei kiinnostanut tippaakaan, mitä muut sanovat vihreästä huulipunasta. Nykyisin valelen joka arkiaamu saman naamarin kasvoilleni. Meikkilaukussani ei ole mitään vihreää, koska minulla on kalpea ja aavistuksen kellertävä iho, punertava tukka ja siniset silmät.

En ihan tosissani kaipaa aikoja, jolloin kokeilin kaikkea. Haluaisin silti saada osan siitä takaisin. On paljon hienompaa olla täysillä oman tyylinsä herra kuin kadota harmaaseen massaan.

Siitä tulikin mieleeni. Minulta pitäisi löytyä pinkki luomiväri ja taivaansinistä eyelineria. Pitää kokeilla, mitä niillä saa aikaan…

Muista meikitön päivä torstaina 6. syyskuuta!

Mietitkö koskaan meikkipussisi vaikutusta luontoon? Kaikilla kulutusvalinnoilla on ympäristövaikutuksia – sanoisin, että etenkin hyperpakatuilla kemikaaleilla. Lasiin, muoviin ja pariin kerrokseen pahvia kääräisty 50 millilitran peitevoide ei ole ihan niin köykäinen ostos, miltä se laukunpohjalla tuntuu. Päivän käytön jälkeen nassuun sudittu meikki valuu viemäriin eikä ole aivan sama mitä sinne valuttaa.

Minusta on aavistuksen teennäistä ajatella valintojaan vain yhtenä päivänä viikossa, mutta ehkä yhden päivän herääminen saa aikaan pidemmän tähtäimen muutoksen. Itselleni ei ihan ensimmäisenä tulisi mieleen luopua meikistä kokonaan – ei näillä silmänalusilla ja hailakoilla ripsentyngillä. Se ei silti tarkoita, etteikö voisi tehdä järkeviä ja luontoystävällisiä valintoja. En esimerkiksi osta tuotetta, ellei myyjä tai purkin kylki pysty vakuuttamaan minulle, ettei sitä ole testattu eläimillä. Luonnonkosmetiikkaa ja vegaanista kosmetiikkaa saa onneksi nykyisin aika usein tavallisista tavarataloistakin. Jos törmäät jossain siihen, ettei näin ole, kannattaa aloittaa painostus. Sillä, että jokin iso ketju ottaa tuotevalikoimaansa ympäristöystävällistä kosmetiikkaa, on huomattavasti paljon enemmän väliä kuin sillä, oletko meikkaamatta päivän vuodessa vai et. Ja odotellessa rahansa voi kiikuttaa muualle.

Toki omillakin valinnoilla voi vaikuttaa. Tarvitseeko vahingossa silmänurkkaan sutaistu ripsari poistaa topsilla tai paperinpalalla? Anna tahran kuivua ja rapsuta se sormella tai siveltimellä pois. Kun huulipunaa ei enää pysty sutimaan suoraan puikosta, älä heitä tuubia pois, vaan ota avuksi sivellin. Et tarvitse 7 erilaista ripsiväriä kerralla: yksi säilyy 3 kuukautta. Kysy kaupassa ympäristöystävällistä saippuaa ja suihkugeeliä. Niitä nimittäin löytyy!

Jotsenmerkin meikitöntä päivää vietettiin viimeksi kesäkuussa 2011. Silloin osallistuin, vaikken Facebook-tapahtumaan ilmoittautunutkaan. Koska kyseessä on FB-tapahtuma, kukaan ei tiedä, kuinka monta aikeensa todella toteutti, mutta tapahtumaan oli ilmoittautunut hieman yli 38 000. Kamppikseen voi tänäkin vuonna osallistua Joutsenmerkin FB-sivuilla. 

Meikitön päivä on mielestäni hyvä tapa heittää ulkonäköpaineet hetkeksi romukoppaan. En tosin tiedä kykenenkö siihen itse. Onneksi vielä on aikaa kerätä rohkeutta. Kerron sitten syyskuussa, miten kävi ;)

Meinaatko sinä osallistua?

Punahuulet!

Punahuulet on syksyn must. Sävyllä ei ole väliä. Voit valita klassisen marilyninpunaisen, kirkkaan oranssinpunaisen, mustanpuhuvan luumunpunaisen tai pirteän aniliinipinkin riippuen mielialasta ja siitä, mikä näyttää parhaalta.

Useimmille vaaleille suomalaisille käy parhaiten puhdas ja klassinen punainen, mutta myös oranssiin taittuva sopii monelle. Jos kesärusketuksesta on jotain jäljellä, kannattaa uskaltautua kokeilemaan syvää pinkkiä tai oranssinpunaista ;)

Pinnasin muutamia kauniita sävyjä ja yhdistelmiä.

Joko kokeilit näitä?

Moni kärsii aikuisiän aknesta tai lievemmistä iho-ongemista. Ei taatusti ole kiva näyttää 15-vuotiaalta, jos ikää on melkein tuplasti. Tässä muutama viime viikonloppuna rustattu vinkki, jotka auttavat taistelussa epäpuhtauksia vastaan.

• Puhdista kasvot illalla ja aamulla

Fiksu pesee meikin pois aina ennen yöunia. Kaikki eivät tiedä, että iho kerää tukkivaa likaa ja talia myös unien aikana, vaikka sen olisi jynssännyt putipuhtaaksi illalla. Kasvojen putsaaminen kasvovedellä aina aamuisin on hyvä rutiini!

Huomaathan, että vesipesu ei riitä, koska vesi on kaikkea muuta kuin puhdasta. Jos ei muuten, niin viimeistään vesijohtoveden kalkilla saa tukittua huokosensa.

En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että kasvoja pitäisi ylipäänsä pestä. Jos ihoni alkaa näyttää masentuneelta, poistan meikin ilman vettä meikinpoistoaineella ja pumpulilapulla pyyhkimällä. Ei sovi kiireeseen, mutta on ehkä paras tapa puhdistaa iho.

• Pidä meikitön päivä

Meikkaaminen on ihanaa ja nykyaikaiset meikit myös hoitavat ihoa ja suojaavat esimerkiksi ilmansaasteilta. Silti on hyvä antaa iholle yksi vapaapäivä kerran viikossa.

• Meikkaa puhtailla välineillä

Seurasin taannoin kauhulla naista, joka meikkasi metrossa keskellä aamuruuhkaa. Kanssamatkustajat aivastelivat vieressä. Huulikiilto tipahti penkille. Nainen oli jo ehtinyt koskea ties mihin!

Meikkaa aamulla kotona. Pese kädet ja puhdista kasvot ensin. Meikkaa jossain, missä on suhteellisen puhdasta: olohuoneessa, makuuhuoneessa tai kylpyhuoneessa. Muista puhdistaa siveltimet säännöllisesti! Ne keräävät aivan hulluja määriä bakteereja pitkällä aikavälillä. Yäk! En halua edes ajatella asiaa. Siksi pesen siveltimistäni osan kerran viikossa ja osan vähän harvemmin. Pesuun käy vaikka meikinpoistoaine ja vesi. Olen käyttänyt joskus myös tiskiainetta...

Siveltimiä voi myös säilyttää vain niille varatussa laukussa, jolloin ne pysyvät hyvinä pidempään.

• Valitse vain sinulle sopivaa

On tärkeää käyttää vain tuotteita, jotka sopivat juuri omalle iholle ja omaan elämäntyyliin. Esimerkiksi näppyinen pintakuiva iho ei kaipaa lisää kuivattamista, vaan lisää kosteutta.  Kun iho kuivuu, se alkaa tuottaa lisää talia. Tali tukkii ihon. Tuota prosessia ei kannata rohkaista.

Ihoa ei periaatteessa tarvitse hoitaa kokonaisuutena, koska iho ei aina ole kaikkialla samanlaista tai samassa kunnossa. Esimerkiksi poskien iho voi olla hyvässä kunnossa, mutta T-alueella on epäpuhtauksia. Voi myös olla niin, että poskilla on epäpuhtauksia ja muualla iho on hyvässä kunnossa tai jopa kuiva. Tässä tapauksessa eri osia hoidetaan niiden tarpeen mukaan: puhdistusaineeksi voi valita sekaiholle sopivan tai herkälle iholle sopivan tuotteen. Voi käyttää kahta eri kasvovettä ja kahta erilaista kosteusvoidetta tai kosteuttavaa geelimäistä voidetta, joka yleensä sopii kaikille ihotyypeille.

• Kuori kerran viikossa

Kuorimisessa maltti on valttia. Päässääntö on, että kuorinta tehdään ihotyypistä riippuen kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Kokeilemalla huomaat kyllä itse, miten usein ihosi tarvitsee kuorintaa! En kuitenkaan suosittele kuorimaan useammin kuin kerran viikossa.

Iho uusiutuu itsestään noin kuukauden välein. Kuoriminen ei varsinaisesti nopeuta luonnollista prosessia. Se lähinnä poistaa kuollutta ihosolukkoa. Se myös auttaa jonkin verran pintakuivuuteen.

Mekaaninen kuorinta kiihdyttää pintaverenkiertoa, joten jos kärsit couperosasta tai acne rosaceasta, unohda rakeet! Kuorinnan saa myös kemiallisena. Se rasittaa kukkaroa enemmän, mutta sopii herkälle iholle paremmin kuin mikään muu kuorinta.

Kaikki hankaus, myös kuorinta, kiihdyttää ihon verenkiertoa. Jos kuorinta kuivattaa tai rasittaa ihoa, se kiihdyttää myös talineritystä. Silloin saavutettu hyöty on plus miinus nolla.

• Kokeile kuorivaa kasvovettä
  

Tämä ei sovi herkkäihoisille eikä välttämättä sellaisille, jotka kärsivät erittäin pintakuivasta ihosta. Mutta niille, joiden iho on rasvainen, kannattaa kokeilla.

• Teepuuöljy ja tyrnimehu

Teepuuöljy haisee pahalta, mutta on ihan nannaa niille, joilla on epäpuhtauksia ja pintakuiva iho. Tyrnimehu taas saattaa auttaa ainakin acne rosacean kiusaamia. Sen voi tehdä itse tai voi käyttää kaupan täystyrnimehua: loraus pumpulilapulle ja sipaisu kasvoille.

• Vieraile apteekissa

Apteekista saa mitä mainioimpia itsehoitolääkkeitä. Peruskoulussa olin tetissä apteekissa ja opin, että apteekkiin ei koskaan päädy myyntiin kosmetiikkaa, jota ei ole testattu, testattu ja allergiatestattu.  Herkkäihoisen ei edes kannata vierailla markettien tai tavaratalojen kosmetiikkaosastoilla, vaan suunnata suoraan apteekkiin.

Apteekista saa muutakin. Itse vannon erilaisten A-vitamiinivoiteiden ja bentsoyyliperoksidin nimeen. Periaatteessa hammastahna ajaa saman asian kuin näppylöille suunnitellut voiteet, mutta tätä "vanhan kansan" metodia kokeillaan sitten ihan omalla vastuulla ;)

• Ruoka

on muuten kaksipiippuinen juttu. Periaatteessa se, mitä suuhunsa laittaa, näkyy elimistön kunnossa väistämättä. Yhdet väittävät, että suklaan syöminen saa aikaan aknen, mutta väitteen todenperäisyys on kyseenalainen. Yksikään tutkimus ei tue sitä. Joidenkin tutkimusten mukaan valkoisessa (teollisesti tuotetussa) leivässä on jotain, mikä vaikuttaa ihon kuntoon pakkasmerkkisesti. Alkoholi kiihdyttää verenkiertoa, joten sen nautiskelu ei sovi niille, jotka kärsivät acne rosaceasta. Alkoholi on periaatteessa myrkky, joten suurina määrinä se tukkii elimistöä muutenkin. Erittäin mausteiseen ja tuliseen ruokaan pätee sama logiikka: verenkierto kiihtyy.

Ja se kultainen sääntö: litra vettä päivässä! (Onnistuu niin, että pitää aina mukana puolen litran vesipulloa.)

• Lääkärille

Kaikki edellä mainittu on vain ongelman näkyvän muodon hoitamista eikä ratkaisu itse ongelmaan. Ihotyyppi näet määräytyy pitkälti geenien perusteella, vaikka elinolosuhteilla ja ympäristöllä on myös vaikutusta. Tärkein yksittäinen tekijä on hormonitoiminta. Siitä syystä aknen hoitoon määrätään naisille usein e-pillereitä. Hormonitoiminnan säätely ulkoisesti onkin melkeinpä mahdotonta.

Jos kotikonstit eivät auta, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kestää peilikuvaansa tai marssia ammattilaiselle. Ongelma on tietysti se, että ammattilaisten ratkaisut ovat usein todella rankkoja. Lääkärit määräävät vaikeimpiin tapauksiin a-vitamiinijohdannaisia eli retinoideja. Niiden tehosta kertoo se, että ne aiheuttavat äärimmillään sikiöiden epämuodostumia. Siksi samalla pitää aina syödä myös e-pillereitä.

Lääkäriltä voi saada myös ulkoisesti käytettäviä voiteita, jotka ovat periaatteessa samoja kuin käsikauppalääkkeetkin, mutta voimakkaampia.

• Vai kauneushoitolaan

Ihotautilääkärin sijaan voi käydä kosmetologilla. Suosittelen kuitenkin ottamaan hoidoista selvää etukäteen, ettei osta sikaa säkissä.

Mekaaninen ihonpuhdistus on periaatteessa ihan ok tapa hoitaa aknea. Olen harrastanut kyseistä kidutusmuotoa kerran joskus teini-ikäisenä. Kärsin ennemmin muutaman haukkumasanan kuin tunnin tai kaksi naamalla tanssivaa kipua. Mekaanisen ihonpuhdistuksen ongelma on se, että siinä periaatteessa maksaa tyhjästä. Päivän kahden ajan näyttää tomaatilta ja sitten näppylät jo tulevatkin takaisin...

Yksi hyväksi havaittu hoitokeino on laser. Kallis kuin mikä, mutta toimii kohtuullisen hyvin joihinkin iho-ongelmiin esim. acne rosaceaan.

Kosmeettisten hoitojen yleinen ongelma on se, että ne eivät takaa kuin hetkellisen helpotuksen varsinkin, jos iho-ongelmat johtuvat hormonitoiminnasta. Siihen auttaa vain kärsivällisyys tai pilleri. Itse valitsen kärsivällisyyden.

Kaamoksen paras kirjain

Olen jälleen suorittanut uuden ihmiskokeen ja haluan jakaa kokemukseni kanssanne.

Aloitin viime syksynä loka-marraskuussa D-vitamiini- ja rautakuurin. Rautaa syön, koska tällaisena viherpiipertäjänä ei lihaan eikä hirveästi muihinkaan eläinperäisiin valmisteisiin tule koskettua. Lisäksi olen teini-ikäisenä kärsinyt anemiasta enkä halua kokea sitä uudestaan. D-vitamiinin puutos vaivaa talvella monia, koska D:tä ei juuri ravinnosta saa. Sen tärkein lähde on aurinko. D-vitamiini vaikuttaa luuston lisäksi ihon kuntoon, joten ajattelin kokeilla ja katsoa, mitä sen säännöllisestä syömisestä seuraa.

Ihoni on tietysti ihan yhtä iloisenkirjava kuin syksylläkin, ellei jopa iloisempi, MUTTA:

Aiemmin olen sairastellut talvet läpensä. Tänä talvena en sairastanut juuri lainkaan. Tiesin kyllä etukäteen, että D-vitamiinilla on suuri vaikutus vastustuskykyyn, mutten suuremmin ajatellut asiaa kuuria aloitellessani. Nimittäin silloin, kun vielä opiskelin, ei sairasteluiden ajankohdilla ollut niin väliä. Jokainen ikävuosi lisää ja säännöllinen päivätyö päälle kuitenkin kasvattavat tarvetta pysyä terveenä. Sitä paitsi kuka haluaa viettää viikonloppuja tai lomia sairastellen!

Kokeilusta ei siis ollut juurikaan hyötyä ihonhoidossa, mutta terveyden kannalta se oli yksi parhaimmista tempauksistani ikinä. Aion jatkaa D-vitamiinin popsimista jatkossakin.

Mainittakoon vielä, että sen kerran pari, kun olen tuntenut itseni nuhaiseksi tai kylmettyneeksi, olen napannut lievän ”yliannostuksen” C-vitamiinia 1-2 päivän ajan. Toimii! C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, joten sitä voi huoletta ottaa hieman purkin ohjausmäärää suuremman annoksen. Mutta vain tilapäisesti. Vesiliukoiset vitamiinit virtaavat luonnollisia teitä kropasta sitä rasittamatta. Rasvaliukoisia vitamiineja ei pidä napsia liikaa! Sillä voi nimittäin jopa sairastuttaa itsensä. Erityisesti A-vitamiinin kanssa kannattaa olla varovainen varsinkin, jos on sekasyöjä.

Viime kuussa kuitenkin lisäsin lisäravinnecoktailiini myös A-vitamiinin, jonka popsimisesta purkista ollaan montaa mieltä. Aion kuitenkin kokeilla vaikuttaako se ihon kuntoon. A-vitamiinin yliannostus aiheuttaa kaiken muun ikävän lisäksi ihon kuivumista. Muun muassa aknelääkkeissä käytetäänkin A-vitamiinijohdannaisia. A on myös tärkeä hämäränäölle, joten ehkä minulla on mielenkiintoisia tuloksia kerrottavanani muutaman kuukauden kuluttua. A:n lisäksi napsin muutamia muitakin vitamiineja päivittäin. Ja niiden lisäksi tietysti sinkkiä, jota olen kuurina nautiskellut usein ennenkin.

Itse suosin purkkivitamiineja, koska olen ihan toivoton tapaus ruokavalioni kanssa. Vitamiineja ei toki tarvitse ottaa purkista, vaan suurin osa pystyy täyttämään päivitäisen tarpeen monipuolisella ja terveellisellä ruokavaliolla ;) D on kuitenkin se ainut poikkeus. Jos et siis vielä tänä talvena syönyt D-vitamiinia, suosittelen lämpimästi aloittamaan viimeistään lokakuussa.

Suukkoja suukkosuille!

Rakas toimittajakollegani esitti minulle tänään aivan timanttisen kysymyksen: Miten pystyt käyttämään huulipunaa? Hänen pointtinsa oli se, että huulipuna tahraa, kuluu ja valuu. Tässä muutama vinkki siihen, miten huulipunan saa pysymään, ja myös vaihtoehtoja niille, joista huulipuna  on liikaa.

Ihan alkuun otetaan faktoja sarvista: ei ole olemassa huulipunaa, -kiiltoa tai -kynää, joka pysyisi maailmantappiin asti täydellisenä. Huulimaalia pitää lisätä. Siihen, miten usein ja paljon, voi vaikuttaa.

Pysyvimmän huulimeikin saa aikaan pelkällä huultenrajauskynällä. Kikka on lähes pusunkestävä. Suosittelen tummien ja kirkkaiden värien kanssa. Suosittelen tähän tarkoitukseen myös pehmeää ja runsaspigmenttistä kynää. Käy erityisen hyvin tilanteisiin, joissa syödään, juodaan eikä punaa voi lisätä ihan joka välissä. Jos haluat, että huulipuna hoitaa eikä kuivata huulia, käytä kikkaa harkiten.

Edellistä voi varioida seuraavasti. Rajaa huulet normaalisti kynällä. Töpötä kynällä väriä myös piirtämiesi rajojen sisäpuolelle, mutta ei aivan huulten keskiosaan asti. Häivytä väriä hieman vaikka topsilla. Näin saat myös aikaan hieman kolmiulotteisuutta, jolla huijaat huulesi pulleammiksi. Töpötele päälle puuteria.

Tämän jälkeen lisää kynän väristä tai hieman vaaleampaa huulipunaa. Ota wc- tai talouspaperia ja pussaa ylimääräinen puna pois. Tähänkin päälle voit töpötellä puuteria vielä varmistukseksi. Kun korjaat meikkiä, taputtele alle aavistus puuteria ja lisää punaa päälle. Tästä niksistä on muutama eri versio ja naistenlehdet ja meikkisarjojen lehdet suosivat tätä. Tosielämässä tapa on hemmetin työläs ja vie aikaa. Eikä loppupeleissä ole kauhean tehokas saatuun hyötyyn nähden. Tällä tyylillä saat kuitenkin varmasti kaunista jälkeä.

Älä sudi huulipunaa suoraan puikosta, vaan siveltimellä ja pussaa ylimääräinen puna pois. Kun punaa on kohtuullisesti, mahdollisuudet läästiä sitä kanssaihmisten kauluksiin ja koristella oman viinilasin kylki läpinäkymättömäksi vähenevät huimasti.

Älä käytä huulipunaa ollenkaan. Sopii etenkin niille, joiden huulet kärsivät kuivuudesta. Kiillon lisääminen on niin paljon helpompaa. Kiilto kuitenkin tahmaa enemmän ja miehet inhoavat huulikiiltopusujen jälkeensä jättämää hileistä kuontaloa.

Pus, pus!

Missiniksejä

Huh, onpas edellisestä kerrasta aikaa!

Pahoittelen blogilaiskuuttani. Aloitetaan kuitenkin taas, ja vielä jostain ajankohtaisesta.

Miss Suomi –kilpailulle omistautuneet fanit olivat tiputtaa silmänsä nähtyään eilen startanneen kisan osallistujien kampaukset, meikit, puvut ja kisan yleisilmeen. Kisan vetäjä, missikeisarinna Sunneva Kantola lupasi aiemmin palauttaa glamourin kisaan. Jos glamour on sitä, että luonnonkauniit nuoret naiset stailataan tunkkaiselle 80-luvulle, hän on toistaiseksi onnistunut.

Mikäs nostalgiassa, mutta se ei auta silloin, kun tarvitaan raikkautta ja modernia ilmettä. Tässä muutama simppeli missikisoista ja sen jälkeisestä elämästä kantapään kautta opittu niksi, jolla saat päät kääntymään, mutta katsojan silmät pysymään päässä:

1.     Missikisaajilla on aina liikaa meikkiä. Älä kopioi sitä. Kun ehostat, valitse tarkkaan, mitä korostat. Liika vaan on ihan oikeasti liikaa. Jos punaat huulet purppuralla, tee hillitympi silmämeikki. Jos haluat sumean smokey eye –silmämeikin, valitse vaalea huulikiilto. Kun levität poskipunaa, sipaise väriä paletista harjaan, puhalla osa pois, ja sitten vasta sudi. On huomattavasti paljon helpompaa lisätä kuin poistaa.

2.     Missikisaajilla on usein tummaa punaista, pinkkiä, fuksiaa tai luumua huulipunaa ja tummaa sinistä, violettia, harmaata tai mustaa luomilla. Kääk, sanon minä!!

Älä yhdistä eri sävymaailmoja, ellet ole värikartta-asiantuntija (vinkvink: harva meistä on). Simppeli vinkki on sutia hipiälle joko lämpimiä tai kylmiä sävyjä – ei molempia samaan aikaan.

Oma simppeli ohjeeni on (luomet+huulet): vihreät+pinkit, hennot vaaleanpunaiset ja persikat, siniset+kylmät ja hennot vaaleat sekä beiget, mustat/harmaat+neutraalit vaaleanpunaiset, muut vaaleat ja poikkeustapauksissa myös tummat punaiset tai luumu, violetit+kylmät vaaleanpunaiset ja neutraalit vaaleat, ruskeat/kulta/oranssit+persikat, oranssit ja lämpimät vaaleanpunaiset, pastellit+pastellit siten, että kylmät yhdessä ja lämpimät yhdessä.

Tumman punaisen tai luumun huulipunan kanssa suosittelen vain sähäkkää rajausta ja korskeita räpsyripsiä sekä hipaisu helmiäistä silmän sisänurkkaan ja kulmaluulle.

Kaava on omani ja sitä saa rikkoa omalla vastuulla ;) Voisin paasata väriyhdistelmistä hamaan hautaan saakka, mutta siirrytään seuraavaan.

3.     Näyttävät missikiharat pitkiin hiuksiin saat, kun kihartamisen jälkeen kampaat kiharat auki harvalla kammalla tai luonnonkuituharjalla – siitä riippuen minkälaisen lopputuloksen haluat saada aikaan ja mikä hiustyypillesi sopii. Kovin liukkaita ja suorille hiuksille kiharoiden ”avaaminen” kammalla sopii paremmin.

Lyhyille hiuksille ”tönköt” tai avaamattomat kiharat sopivat paremmin, koska liian pehmeät kiharat tekevät mummovaikutelman.

4.     Valitse muotirytkyistä itsellesi sopivat jutut ja pysy uskollisena tyylillesi. Mieti, mitä haluat pukeutumisellasi saavuttaa ja minkälaisia viestejä välittää. Ylitsepursuava missityyli on missityyli ja sopii oikeasti todella harvalle. Kansainvälisissä kauneuskilpailuissa näkee usein runsasta väreillä ilottelua: tätä näkisi mielellään täälläkin :)

5.     Lähes kaikilla pitkätukkaisilla misseillä on jatkot, siis hiustenpidennys. Jatke saa kanssaihmiset lähinnä ratkeamaan naurusta ennemminkin kuin ihastelemaan kutrejasi, jos

a) laitat tukan itse. Olen nähnyt niin hilpeitä kotivirityksiä kisoissa, että vatsanpohjaan sattuu. Trust me, et halua tehdä tukallesi mitään itse, ellet ole ammattilainen. (Okei, tunnusta leikkaavani ja värjääväni tukkaani ihan omin käsin, mutta olen valmis kantamaan seuraukset.)

b) otat liian pitkät jatkot. Jos hiustenpidennyksestäsi näkee kadun toiselta puolelta, että se on feikki, se on epäonnistunut feikki. Hyvästä pidennyksestä huomaa vasta koskettaessa, että se on pidennys.

c) et hoida tekotukkaa. Oma tukka pysyy päässä pitämättä. Jatkeet eivät.

d) et huolla ja uusi jatkeita tasaisin väliajoin.

 Kuvassa allekirjoittaneella on hiustenpidennys. Olisitko arvannut? Kuva: Arto Soini

6.     Hyvin hoidetut omat kynnet ovat mielestäni kauniimmat kuin salongissa käsiin istutetut lähinnä pikkueläinten raateluun käyvät miniydinkärjet. Jos laitatat feikit, vaadi laatua. Kynsien kuuluu kestää kauemmin kuin 2 viikkoa. Itse valitsisin luonnollisen muotoilun ja maltillisen pituuden. Irrottelun jättäisin koristeluun.

7.     Kun on koko elämänsä sutinut räpsyttimiinsä ripsaria ja hangannut sitä pois, ripsistä tulee herkästi surkuhupaisat tyngät. Misseillä onkin yleensä irtoripset, koska pitkät ripset saavat sielun peilit säkenöimään. Harottavat ja repsottavat irtoripset ovat kuitenkin vaan niin 2000-lukua. Nyt räpsyttimet tehdään kestämään. Kokeile ripsipidennystä. I love it!

 Tässä puolestaan ripsipidennys.

Kauneudenhoidon tarkoitus on korostaa parhaita puolia ja häivyttää vähän vähemmän imartelevia puolia, ei luoda naista uudestaan. Missinä opin, että jos itseään ei tunnista peilistä, se on useimmiten huono juttu ja muuttaa ulkonäön lisäksi käytöstä. Jos peilistä tuijottaa tuntematon mörkö, itsevarma kaunotar muuttuu vaisuksi vässykäksi.